Kun minä ’hurahdin’ raviurheiluun oli 1970-luvun puoliväli. Suomen raviurheilu kansainvälistyi ja kehittyi uskomatonta vauhti. Niin moni nuori innostui alasta juuri upeiden hevosten ja kansaivälisen ilmapiirin kautta. Yhä useampi suomalainen matkusti maailmalle oppiakseen lisää ja kokeakseen tuon maagisen nosteen. Tuo noste toimi! Niin hevosten taso kuin ihmisten osaaminenkin nousivat valtavan nopeasti. Samalla yhteiskunnan kiinnostus hevosurheiluun nousi vieläkin nopeammin. Suomeen ostetut ja täällä valmennetut hevoset menestyivät ympäri Euroopan. Tällainen ilmapiiri herätti koko ajan uutta mielenkiintoa hevosiin ja raviurheiluun kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.
Tätä kultaista aikaa kesti koko 1900-luvun loppuun asti. Raveilla meni hyvin ja kansainväliset vaikutteet ruokkivat nuorten ja innokkaiden mieliä tuoden heitä tämän hienon urheilun pariin. Sitten tapahtui jotain kaikille lajeille vaarallista. Kotimaan taso ja hevoset alkoivat hitaasti mutta varmasti ottaa tämän kansaivälisen ilmapiirin asemia. Mitään ei näkynyt lyhyellä aikavälillä, mutta 20 vuotta 2000-lukua on tehnyt paljon. Olemme tiellä joka niin monessa muussa maassa on ollut vaaraksi koko raviurheilulle! Saksa, Hollanti ja Tanska ovat hyviä esimerkkejä vastaavasta kehityksestä ennen Suomen kehitityksen alkua. Kaikki mainitut maat menettivät suuren osan raviurheilun asemasta juuri osaltaan vastaavan kehityksen takia… Tai joidenkin mielestä ansiosta. Olen siis huolissani. Minulle raviurheilu suurena ja aktiivisena lajina kun on sydämen asia.
Tänä paivänä minun sankareitani ovat (vain muutama mainitakseni) Jonna Irri ja Emma Väre! Miksi? Molemmat ovat käyneet suurimmissa ravimaissa oppimassa ja verkostoitumassa. Ei siis missään Ruotsissa. Molemmat ovat palanneet Suomeen. Ulkopuolisin silmin molempien osaaminen hevosiin ja valmennukseen on ottanut valtavia positiivisia harppauksia. Molempien hevoset menestyvät aiempaa paljon paremmin ja mikä tärkeintä näyttävät loistavilta. Näiden nuorten naisten matkat suurimpiin ravimaihin ovat tehneet heistä parempia (minun mielipiteeni) ja antaneet koko Suomen raviurheilulle paljon.
Nykyään näyttää olevan muotia sanoa: Suomi ja suomalaiset ensin. Minun ajatuksissani kuitenkin tuo ajattelu on vaarallista koko raviurheilulle! Suomi on niin pieni ravimaa, että eristäytyminen tuo suurella todennäköisyydellä tason laskun ja yhteiskunnan kiinnostuksen vähenemisen. Tätä on jo nähtävissä monella tasolla. Oma kasvatuksemme on myös pidemmällä aikajanalla täysin riippuvaista ulkomailta tuotavista tammoista. Omissamekin on hyviä, mutta uutta verta tarvitaan aina!
Noin yleisesti siis: Mitä enemmän suomalaisia työskentelee ja kilpailee ulkomailla ja mieluummin suurimmissa ravimaissa (Ranska ja USA) sitä paremmin Suomen raviurheilu voi tulevaisuudessa. Samoin mitä enemmän ulkomaalaisia HUIPPUHEVOSIA käy Suomessa kilpailemassa ja suomalaiset käyvät vastavuoroisesti kilpailemassa heidän kotimaissaan sitä valoisampi Suomen raviurheilun tulevaisuus on!
MAS